“Yksi lobbari on ongelma, tuhat lobbaria auttaa demokratiaa”

on

Kreabin safarilaiset Emma Viitanen, Pinja Ylioja sekä Sanna Korpi istuttivat kreabilaisen valtio-opin alumnin Saara Matteron neukkarin pöydän ääreen ja kysyivät häneltä lobbaamisen yhteiskunnalle tuomasta arvosta ja sen negatiivisesta leimasta. Päätöksentekoprosessin tuntemisen ja avoimuuden lisäksi tärkeäksi mainittiin muun muassa ajoittainen suklaan syöminen.

Mitä on “Public Affairs”?

Termi ei käänny suomeksi kovin hyvin. Suomessa puhutaan usein vaikuttajaviestinnästä, mutta se on toimintana hieman liian viestintäorientoitunutta. Usein puhutaan myös edunvalvonnasta, mutta sekin sopii paremmin toimintaan, jota yrityksen palkkalistoilla oleva ihminen hoitaa. Tykkään itse aidosti sanasta lobbaaminen, mutta sillä on Suomessa hirveän negatiivinen leima.

Tehtäväni PA:ssa on tuoda asiakas ja päätöksentekijä yhteen. Toimin tulkkina ja pyrin välittämään viestin niin, että päättäjäpuoli ymmärtää lainsäädännön merkityksen yrityksen toimintaympäristölle. Yksin poliitikko ei kuitenkaan voi tietää kaikkea. Aidosti ammattimainen ja läpinäkyvä lobbaaminen tehostaa päätöksenprosessia. Kuten Kreabin Brysselin toimiston toimari on sanonut: yksi lobbari on ongelma, tuhat lobbaria auttaa demokratiaa.

Oma taustani on politiikassa ja poliittisessa viestinnässä. Lobbarin tehtävä on tuntea päätöksentekoprosessi, tietää missä kohdin on mahdollista vaikuttaa, ketkä toimivat päätöksentekijöinä ja millaisilla viesteillä heitä voi lähestyä. Lobbari auttaa sekä päätöksentekijöitä että yrityksiä ja tuo lisäarvoa molemmille puolille.

Miksi lobbaaminen nähdään niin negatiivisena asiana?

Lobbareiden huono maine Suomessa perustuu varmaan siihen, että lobbaus nähdään pitkälti amerikkalaisten elokuvien kautta. Thank you for Smoking (2005) on aika hyvä esimerkki. Alalle tekisi hyvää esimerkiksi se, että ei otettaisi hyvin moraalisesti arveluttavia asiakkuuksia vastaan. Näin toimitaan Kreabilla: minun ei tarvitse tehdä töitä sellaisten yritysten kanssa, jotka sotivat omia eettisiä arvojani vastaan. Suomessa käytäntöjen tulisi olla yhteneväisempiä ja ammattimaisempia, sillä se herättäisi luottamusta ja hälventäisi ennakkoluuloja.

Olen suuri avoimuusrekisterin kannattaja ja puhunut asiasta muun muassa ProComin hallituksen puheenjohtajan, Vilma Luoma-ahon, kanssa. Esimerkiksi Lontoossa ja Brysselissä lobbaaminen on organisoitua ja avointa, eikä kärkimeppejä tai komissaareja pääse edes tapaamaan, ellei yhdistys, organisaatio tai järjestö ole avoimuusrekisterissä. Tällä ei ole hirveästi vaikutusta bisnespuoleen, mutta imagoon sitäkin enemmän. Lisäksi ihmisten pitäisi muistaa, että jokainen on oman asiansa lobbari. Niin Suomen valtio, Greenpeace kuin Kreabkin ajavat asiaansa Brysselissä.

Tilanne lobbaamisen stigman suhteen on paranemaan päin, eikä Suomessa tilanne ole oikeastaan niin huono. Muissa maissa on paljon haastavampia tilanteita ja oikeasti vastuuttomia toimintatapoja. Näitä tapauksia on tärkeää nostaa esiin kriittisesti, sillä alan maine puhdistuu keskustelun kautta.

Missä tekemäsi työ näkyy ja mitä sillä voidaan saada aikaan yhteiskunnassa?

Tehtäväni on täyttää yrityksen tarve päätöksenteossa ja olen onnistunut, mikäli lakialoite menee läpi. Yleensä tehtäväni liittyy regulaatioihin ja sääntelyyn, jolloin tärkeää on kääntää “bisneskieli” päätöksentekijöille relevantiksi. Lisäksi voin toimia eräänlaisena informaatiokanavana tai osallistua mielipidevaikuttamiseen. Työ vaihtelee kulloinkin tehdyn asian mukaan.

Yhteiskunnan tasolla päätöksenteon pitäisi aina olla parhaaseen tietoon pohjautuvaa. Pahin tilanne on, jos lobbaaminen on huonoa tai sitä ei ole ollenkaan. Silloin tehdään ymmärryksen puutteesta johtuvaa päätöksentekoa. Vaikutukset ovat usein taloudellisia ja voivat näkyä esimerkiksi työpaikkojen menettämisenä. Parhaimmillaan lobbaaminen tuo yhteiskuntaan ymmärrystä ja tietoa, joiden avulla voidaan tehdä hyvää päätöksentekoa. Joskus lobbaamisen vaikutukset voivat jopa säästää ihmishenkiä. Kun tuodaan keskusteluun mahdollisimman monia näkökulmia, pystytään myös tekemään rationaalisia valintoja.

Joskus valintoja on tehty ymmärryksen puutteesta eikä olla tiedetty, että on olemassa vaihtoehto. Saan onnistumisen tunnetta siitä, kun uusi viesti menee läpi. Se on eräänlainen win-win-tilanne.

Kuinka paljon yhden yrityksen näkökulma voi painaa lakialoitteessa?

Jos pystytään, niin on tehokkaampaa saada aihe koskemaan useita yrityksiä. Ideaalitilanteessa asiakkuus on usean yrityksen yhteenliittymä, joilla on sama kanta asiaan. Ne verkostot missä työtä tehdään ovat aika laaja-alaisia, ja kaikista tehokkainta on levittää viestiä mahdollisimman monelle. Sen sijaan, että asettaisimme kilpailijoita vastakkain, yritämme etsiä poliittisia kompromisseja niin, että lakialoite hyödyttäisi useampaa yritystä.

Miltä on tuntunut vaihto politiikasta lobbaamisen puolelle?

Olen ollut aiemmin muun muassa säätämässä lakia Brysselissä ja EU-instituution presidentin kabinetissa, joten ymmärrän ja tunnen päätöksentekoprosessin niin hyvin, että tällä puolella on helppoa. Lisäksi taustani vuoksi minulla on hyvät verkostot. Olen ollut myös vapaa-ajalla aktiivinen ja siitä on ollut paljon hyötyä, koska tietotaito ja osaaminen on karttunut.

Työni viestintätoimistossa on paljon vapaampaa ja minulla on esimerkiksi vapaus valita minkälaisia projekteja teen. Lisäksi tykkään siitä, että voin tehdä samanaikaisesti useampaa eri juttua. Olen sellainen generalisti, että tykkään tietää vähän kaikesta ennemmin kuin että tietäisin yhdestä asiasta kaiken.

Kuinka paljon lobbausta otetaan vastaan kulissien takana?

Itselläni ei ole henkilökohtaisesti ollut ongelmia tässä asiassa, mutta varmasti on myös sellaisia joilla on. Alan huono leima voi vaikeuttaa toimintaa: on päätöksentekijöitä, jotka eivät uskalla tavata ammattilobbareita, sillä he ajattelevat saavansa siitä huonon maineen.

Vertaan itse tilannetta aina Brysseliin, missä päätöksentekijät tapaavat oma aikataulunsa puitteissa mahdollisimman laajasti lobbareita kuullakseen eri näkemyksiä. Tapaamisten ei tarvitse kestää tuntikausia, vaan jo kaksikymmentä minuuttia riittää hyvin. Niin, että saadaan faktat tiskiin. Meidänkään intresseissä ei ole haaskata edustajien aikaa, vaan kerrotaan asioita, jotka ovat heille aidosti hyödyllisiä.

Jos lobbaaminen kiinnostaa, mitä kannattaa tehdä tai opiskella?

Sanon aina ihmisille, että opiskelkaa niitä asioita, mihin teillä on aitoa intohimoa ja mielenkiintoa. Tietenkin on hyvä, jos haluaa vähän parantaa maailmaa. Olen itse elinikäisen oppimisen kannalla ja myös vapaa-ajalla kannattaa tehdä asioita, joita kohtaan tuntee intohimoa. Kun tykkää aidosti jostain, on motivoitunut ja se huomataan.

Olen itse aloittanut opiskelut myöhäisheränneenä 25-vuotiaana ja lukenut politiikan tutkimusta sekä taloustiedettä keskittyen EU-asioihin. Lisäksi minua on aina kiinnostanut se, miten viestintää voidaan käyttää strategisena elementtinä. Viestintä kulki näin mukana nimenomaan poliittisena viestintänä.

Kun minulta kysytään, miten olen suunnitellut urani, niin minulla on siihen edelleen kolme periaatetta: pidän työnantajastani, meillä on yhteiset arvot ja tuon itse toimintaan lisäarvoa. Olen hyppinyt työelämässä sinne tänne ja tehnyt asioita, jotka ovat mielestäni mielenkiintoisia. 10-15 vuoden perspektiivillä niistä onkin muodostunut looginen kokonaisuus.

Opintojen lisäksi on tärkeää, että on muutakin elämää ja kehotan kaikkia muistamaan myös mindfullnesin. Työurat ovat nykyään sirpaleisempia ja kiinnostuksen kohteen ympärillä voi tehdä monia asioita. Tällöin haasteeksi tulee kynttilän polttaminen molemmista päistä. Pitää muistaa myös aidosti ottaa itselleen aikaa ja helliä itseään. Ja syödä suklaata.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s